Suurenmoinen elämä - Juha Tapio

Talo joen rannalla, ja poika hiljainen

Nousee ikkunalta kuuhun siivillään

Isä lähtee äidin luota hiljaa hiipuen

Ne kai siedä oikein ei enää itseään

Joen varren katoksesta pyörä nostettiin

«Kato äiti ilman käsiä»

Isosisko kakskyt vee meni eilen naimisiin

Se sanoi «onni tää ei koskaan häviä»

Valo kulkee veden selkää pitkin aamuisin

Kuiskaa sadoin uuden alun lupauksin

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Ikkuna on auki, kevään tulla, kuolla pois

Surun kestäväksi kasvoin, onnen en

Polun varteen aurinko teki pesän latvoihin

Jonkun pihalla on juhlat, kuulen sen

Vanhapoika naapurin käy tietä mietteissään

Se tuntee peukaloissaan huomispäivän sään

Kyyneleinä, helminä

Virta tuima, viettävä

Casa vicino al fiume e ragazzo tranquillo

Sorge dalla finestra verso la luna con le sue ali

Il padre lascia la madre in silenzio, svanendo

Immagino che non si sopportino più

La bici è stata sollevata dal baldacchino lungo la sponda del fiume

«Madre perduta senza mani»

Mia sorella maggiore si è sposata ieri

Diceva «la felicità non sarà mai perduta»

La luce viaggia lungo la parte posteriore dell'acqua al mattino

Sussurra con centinaia di promesse di un nuovo inizio

In lacrime, perle

Attuale noioso, sacrificabile

La finestra è aperta, la primavera viene, muore

Sono cresciuto con il dolore, senza fortuna

Lungo il sentiero, il sole faceva il nido sulle cime

C'è una festa nel cortile di qualcuno, l'ho sentito

Il vecchio ragazzo della porta accanto se ne va nei suoi pensieri

Sente il tempo di domani nei suoi pollici

In lacrime, perle

Attuale noioso, sacrificabile