Vaari - Juha Tapio

Illan tullen soittaa vaari mandoliiniaan,

muistan isän kertoneen kuinka keuhkoissaan,

sirpaleita kantaa hän nuoruusmuistoinaan,

jälleen tapailee hän vaiennutta viuluaan,

toteaa yksin tein käsky sinne vei,

niistä vuosista hän muuten juuri koskaan puhu ei.

Chorus:

Hiipivään uneen hellittää,

sylissään raskas lapsen pää,

pian taas pojat aamun nousta saa,

toteuttaa jalkapallokentän kokoisia haaveita.

Illan viiletessä hän tulta kohentaa,

saunaretken jälkeen lapset nukkumaan,

aikuiset ne vielä hetken jatkaa juttujaan,

serkku aamuhämäriin lukee kirjojaan,

iltayö pimenee mökin rauha viipyilee,

ja isän piipun tuoksu vielä jostain leijailee.

Chorus x 3

La sera chiama il mandolino della nonna,

Ricordo che papà gli disse nei suoi polmoni,

porta frammenti come ricordi della sua giovinezza,

incontra di nuovo il suo violino smorzato,

nota che l'ordine che ho fatto da solo mi ha portato lì,

di quegli anni, tra l'altro, non parla quasi mai di no.

Coro:

Rilassarsi in un sonno strisciante,

una testa pesante di bambino tra le sue braccia,

presto i ragazzi si alzeranno di nuovo la mattina,

realizzare sogni delle dimensioni di un campo da calcio.

Mentre la sera si raffredda, guarisce il fuoco,

dopo la sauna i bambini vanno a dormire,

adulti continuano le loro cose per un po',

cugino legge i suoi libri al mattino,

la sera indugia l'oscurità della capanna,

e l'odore della botte del padre aleggia ancora da qualche parte.

Coro x 3