Outoja aikoja - Kotiteollisuus

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti

Totisesti vain omaan suuntaansa

Yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa

Eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan

Eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan

Elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa

Vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan

Jään katselemaan

Vierestä vaan

Outoja aikoja

Tunnen suussani sen

Maun verisen

Outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää

Myöntää pakko on, se vie mukanaan

Otan pillerin ja otan päälle toisenkin

Nousenkin pois, oloon mukavaan

Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään

Enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan

Kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois

Enkä vois taakseni katsoakaan

Tutti tirano furiosamente la stessa vecchia corda

Sicuramente solo nella sua stessa direzione

Una pagaia, una si sentiva se devi solo spettegolare

E non riesce a tenere la bocca chiusa

Il porridge e i pellet sono già bruciati sul fondo

E nessuno guida la nave in porto

La vita è una festa, è una festa e una borsa

Ancora Plussa offre dalla sua borsa della spesa

Guarderò

Porta accanto

Strani tempi

Lo sento in bocca

Ho un sapore sanguinolento

Strani tempi

Lo straniero che sono, lo straniero il tempo mi spinge

Ammetti che è un must, ci vuole con sé

Prendo la pillola e ne prendo un'altra

Mi alzo, mi sento a mio agio

E quando vado in giro per la città, non mi sento nessuno

E niente, e non voglio sentirlo

Cammino come un fantasma, da qualche parte lontano

E non potevo guardare indietro