Viittä vaille vainaa - Kotiteollisuus

Maailma on taipumaton.

Ei se huomaa miehen työtä.

Väsyneet, miltei nukahtaneet silmät

tuijottavat yötä.

On meitämonta

periksiantamatonta,

onnetonta valittajaa,

esi-isien,

hautakivien

itkuista tuijottajaa.

Vittävaille vainaa!

Perkeleet isässäpihisee.

Ei poika osaa tehdävastaa.

Kun taskussa kännykkäpirisee,

ei isäosaa, poika vastaa.

On kiire niin omiin hautajaisiin,

ei jaksa panna vastaan.

Vanha on mykkäja voimaton,

kun pappi uutta kansaa kastaa.

Viittävaille vainaa!

Il mondo è inflessibile.

Non si accorge del lavoro dell'uomo.

Occhi stanchi, quasi addormentati

fissando la notte.

È un casino

inflessibile,

sfortunato ricorrente,

antenati,

lapidi

sguardi piangenti.

Scherzare!

Il padre del diavolo sta piagnucolando.

Nessun ragazzo può farlo.

Quando il cellulare squilla in tasca,

nessun padre, figlio risponde.

C'è una tale fretta per il mio funerale,

non lo sopporto.

Il vecchio è muto, debole,

quando il sacerdote battezza un popolo nuovo.

Chi fa riferimento è morto!