Tuonelan koivut - Kotiteollisuus

Hukun tämän tien tyhjyyteen

keskelle korkeiden talojen

jotka kohoavat taivaisiin

koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä

jotka rakensivat onnelan

mut eivät löytäneet ihmistä sieltä

löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii

silmistä vesi veden jälkeen

rinnoilta helmoille, helmoilta

joeksi ja joesta järveen

järvi syvä kuin synkin suru on musta kuin yötaivas pimeä

Tuonelan koivut, lehdettömät

kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen

teen matkaa toivoen

väsyneenä jään lepäämään

katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain

jotta herätä saisin

jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta

saisin elämäni takaisin

Annego nel vuoto di questa strada

in mezzo a case alte

che salgono al cielo

case di immagini di Dio

che bevve alla fonte della giovinezza

che ha costruito Onnela

ma non trovò uomo lì

trovò una morte lunga e dolorosa

Una lacrima rotola, un'altra rotola, rotola

gli occhi lacrimano dopo l'acqua

dai seni alle perline, dalle perline

nel fiume e dal fiume al lago

il lago profondo come cupo dolore è nero come il cielo notturno oscuro

Betulle Tuonela, spoglie

sussurrò i nomi di noi due

Cammino attraverso un paesaggio sconosciuto

Faccio il viaggio sperando

stanco mi riposo

all'ombra delle betulle di Tuonela

Diresti qualcosa, faresti qualcosa

svegliarsi

A Tuonen da te, dai suoi persecutori

Riprenderei la mia vita