Tämän taivaan alla - Kotiteollisuus

Kuun ja auringon

välissäolento on,

käärmeen kasvot ja

rippeet enkelin.

Seköminusta

jäljelläenääon?

Missäolin ja missälentelin?

Tuuli yltynyt

hakkaa naruja lipputankojen

tuuli yltynyt

käy yli puiden rantojen.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

Se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen.

Mutta rukous on

vain mutina tuulessa

ei sitäkukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Unohduksen sylistänousee

raudanharmaalle taivaalle

lintujen parvet

kun tuuli levittäätomua yllemme

pelkään kuolemaa

ei kukaan kulje täällävetten päällä

pelkään kuolemaa ja pelkään eläätäällä.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa

se hakee vertaistaan.

Pieni ihminen ristii kätensä

rukoillakseen.

Mutta rukous on

vain mutina tuulessa

ei sitäkukaan kuule ja

jos jostain joskus löytyy jumala

ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Tämän taivaan alla…

La luna e il sole

l'intervento è

faccia di serpente e

angelo strappato.

Come per me

il riposo?

Dov'ero e dove ho volato?

Il vento ha raggiunto

battere le corde dei pennoni

il vento ha raggiunto

va oltre le rive degli alberi.

Sotto questo cielo soffia il vento

Cerca i suoi pari.

L'omino incrocia le braccia

pregare.

Ma la preghiera lo è

solo un mormorio nel vento

nessuno lo sente e

se da qualche parte c'è un dio

non da bambino, per illustrarmi.

L'abbraccio dell'oblio

al cielo grigio ferro

stormi di uccelli

quando il vento stende la polvere su di noi

Ho paura della morte

nessuno cammina sull'acqua qui

ho paura della morte e ho paura di vivere qui.

Sotto questo cielo soffia il vento

cerca i suoi pari.

L'omino incrocia le braccia

pregare.

Ma la preghiera lo è

solo un mormorio nel vento

nessuno lo sente e

se da qualche parte c'è un dio

non da bambino, per illustrarmi.

Sotto questo cielo...