Kutsu - Marja Mattlar, Gabriel Yacoub, Patrice Clementin

Minä tunsin kirkkaan keltaisen

terälehdistä leinikin,

tiesin hennon heräävän vihreyden

pihakoivuista tietenkin.

Olin nähnyt sävyjä ruskean

kaarnapinnassa mäntyjen,

ja sinisen kaikkein hennoimman

varjoissa keväisten hankien.

Mutta punaista vahvaa leiskuvaa

en ollut tuntenut ennestään.

En ollut tavannut värien vartijaa,

jolla liekki on sisällään.

Olin tuntenut kasvoilla pisarat

huhtikuisessa sateessa.

Muistin auringonsäteet polttavat

keskikesällä rannassa.

Olin seulonut hiekkaa keveää

läpi sormien useinkin

ja aistinut ilmaa jäähtyvää

sydäntalvella iltaisin.

Mutta koskaan en ottanut huomioon

pystyy sormilla näkemään

ja ikuiset jäljet kallioon

vain huulilla piirtämään.

Olin kuunnellut tuulta ja tunnistin

sävyt lempeät, myrskyisät

ja kun oikein korvani herkistin,

kuulin lehtien värinät.

Sudenkorennon siiven sirinää,

äänen sulavan lumenkin

ja kun virta aaltoja virittää,

tämän kaiken tavoitin.

Mutta kutsuhuutoa haukkojen

en ollut kuullut milloinkaan.

Nyt sitä joka päivä kuulostelen

ja olen valmis vastaamaan.

Mi sentivo giallo brillante

anche i petali

Conoscevo la vegetazione che si risvegliava delicatamente

di betulle, ovviamente.

Avevo visto sfumature di marrone

sulla corteccia dei pini,

e il più sottile del blu

all'ombra dell'approvvigionamento primaverile.

Ma istantanea rossa forte

Non lo sapevo prima.

Non avevo incontrato la guardia del colore,

con la fiamma dentro.

Avevo sentito delle gocce sul viso

sotto la pioggia di aprile.

I raggi del sole stanno bruciando

mezza estate in spiaggia.

Avevo setacciato la sabbia chiara

spesso con le dita

e percepì il raffreddamento dell'aria

cuore nelle sere d'inverno.

Ma non l'ho mai tenuto in considerazione

in grado di vedere con le dita

e tracce eterne sulla roccia

solo con le labbra per disegnare.

Avevo ascoltato il vento e l'avevo riconosciuto

sfumature dolci, tempestose

e quando ho adeguatamente sensibilizzato il mio orecchio,

Ho sentito le vibrazioni delle foglie.

Il ronzio dell'ala di una libellula,

il suono della neve che si scioglie

e quando le onde della corrente eccitano,

Ho raggiunto per tutto questo.

Ma il richiamo ai falchi

Non ne avevo mai sentito parlare.

Adesso lo ascolto tutti i giorni

e sono pronto a rispondere.