Suolainen maa - Marja Mattlar, Jaakko Viitala, Frédéric Paris

Eilinen ei luota huomiseen,

yö etsii syytä varjoilleen.

Hiipien käy aamu huoneeseen

paljastaen kasvot valvoneen.

Synnyimme suolaiseen maahan,

sanojen vankilaan.

Arvataan ja luulot uskotaan,

elämältä päivät suojataan.

Suljetaan ja tiukkaan lukitaan,

huomaamatta hautaan liu’utaan.

Ei kukaan ihmistä opi

kirjoista lukemaan.

En tahdo ankkuriin jäädä

sanojen satamaan.

Luovutaan, nämä suomut pudotetaan,

siirretään vuori paikaltaan.

Lämmitä kohmeista multaa

roudasta sulamaan.

Hoivaile suolaista maata,

houkuta kasvamaan,

houkuta kasvamaan.

Ieri non si fida del domani,

la notte cerca ragione per le sue ombre.

Entra di nascosto nella stanza al mattino

esponendo il volto del supervisore.

Siamo nati in un paese salato,

alla prigione delle parole.

Indovina e credi alle credenze

i giorni sono protetti dalla vita.

Chiuso e ben chiuso,

inosservata, la tomba scivola.

Nessuno impara

dai libri da leggere.

Non voglio restare all'ancora

al porto delle parole.

Arrendiamoci, queste scale saranno abbassate,

spostando la montagna fuori posto.

Riscalda lo stampo ammuffito

dal gelo a sciogliersi.

Prenditi cura della terra salata,

attrarre per crescere

invogliare a crescere.