Kaksonen - Kotiteollisuus

Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä

Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan

Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa

CHORUS: Ja yötä yksin kulkee kaksonen

Maailman loppuun asti miettien

Mikä on outo tunne rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan

Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,

kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta

CHORUS

Kun toinen riutuu pois, heikkenee,

niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa

Ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kunse käy valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin, matka tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea

La coda pelosa del corno pende tra le gambe

All'interno della montagna nera, corre lungo il petto all'interno del petto

E ha sua sorella, il Principe del Sole, e ce l'ha

Ma non osare fissarlo

CORO: E il gemello passa la notte da solo

Pensare fino alla fine del mondo

Che strana sensazione al petto

Nessun amore codardo da riconoscere

La primavera non si toglie la gonna, aspettando che arrivi la luce, nascondendosi

Per il gelo sotto il corvo non fa che stringere la sua presa

Il giorno cadrà dentro il monte, ed esso leccherà le ferite e morirà;

quando nessun gemello vuole lasciar andare questa bellezza

CORO

Quando uno cade, si indebolisce,

quindi l'altro si chiede perché quella strana sensazione nel petto di Polo peggiori

Nessun amore codardo da riconoscere

L'occhio non si vede nell'oscurità e nessuna ombra cade sul cavaliere

Non compaiono fumi di respirazione, nessuna traccia lasciata quando vai su un progetto bianco

I raggi del giorno prendono il sopravvento, il viaggio verso i freddi villaggi di Tuonen inizia ad essere miserabile

C'è una strada buia e la corsa è ghiacciata, di fronte a un gruppo di bastoni micidiali dalle mille teste