Valkoinen kupla - Kotiteollisuus

Kellon viisarit siirtyvät

Hiljaa seinällä tuon

Ravintolan jossa juon

Jossa hiljaa kuohuvaa

Kaljaani litkin

Päälle muutaman napakan

Uivin silmin itkin

Koska vieläkin rakastan sua

Etkä vieläkään rakasta mua

Enkä osaa luovuttaa

Tahdon itseni juovuttaa

Ja mä istun ja juon

Ja istun ja juon

Kunnes halkean

Ja mä istun ja juon

Ja vaahdossa näen kuplan valkean

Ja mä istun ja juon

Kunnes itseni siellä tuopissa nään

Kun täytyn ja kuohun

Ja lopulta tyhjäks aina jään

Ja tiedän sen, ja tiedän sen

Entä sitten

Viisarit loikkaavat

Pyytävät poistumaan

On aika viimeisten tuplien

On kaikki tehty toistumaan

Portsarit lahjoen

Päänuppini kuplien

Poistun kadulle kahjojen

Yöllä kännissä sinulle soitan

Jotakin sopertaa koitan

Miksi, miksi jatkan näin

Löydän itseni siitä mihin jäin

Ja mä istun ja juon

Ja istun ja juon

Kunnes halkean

Ja mä istun ja juon

Ja vaahdossa näen kuplan valkean

Ja mä istun ja juon

Kunnes itseni siellä tuopissa nään

Kun täytyn ja kuohun

Ja lopulta tyhjäks aina jään

Ja tiedän sen, ja tiedän sen

Entä sitten

Ja mä istun ja juon

Ja istun ja juon

Kunnes halkean

Ja mä istun ja juon

Ja vaahdossa näen kuplan valkean

Entä sitten

Le lancette dell'orologio si muovono

In silenzio sul muro di quello

Il ristorante dove bevo

Dove gorgoglia silenziosamente

Ho bevuto una birra

In cima a pochi pali

Ho pianto con gli occhi che nuotano

Perché amo ancora sua

E tu ancora non mi ami

E non posso arrendermi

voglio ubriacarmi

E mi siedo e bevo

E mi siedo e bevo

Fino a quando non si rompe

E mi siedo e bevo

E nella schiuma vedo una bolla bianca

E mi siedo e bevo

Finché non ci arrivo in una pinta

Quando mi incontro e mi emoziono

E alla fine, rimango sempre vuoto

E lo so, e lo so

e allora

Le mani saltano

Chiedi di andartene

È il momento degli ultimi doppi

È tutto fatto per ripetersi

Corruzione dei facchini

La mia testa si gonfia di bolle

Lascio la strada per danni

Di notte fracassato ti chiamo

Sto provando qualcosa

Perché, perché continuo così

Mi ritrovo da dove mi ero interrotto

E mi siedo e bevo

E mi siedo e bevo

Fino a quando non si rompe

E mi siedo e bevo

E nella schiuma vedo una bolla bianca

E mi siedo e bevo

Finché non ci arrivo in una pinta

Quando mi incontro e mi emoziono

E alla fine, rimango sempre vuoto

E lo so, e lo so

e allora

E mi siedo e bevo

E mi siedo e bevo

Fino a quando non si rompe

E mi siedo e bevo

E nella schiuma vedo una bolla bianca

e allora